Mahtavaa oli tänään kahden koiran kanssa tokokokeessa. Hieman oli säätämistä kun avoin luokka ja voittajaluokka olivat samanaikaisesti. Ilman pahempia päällekkäisyyksiä selvittiin.

Malla korkkasi voittajaluokan seuraavasti
Paikkamakuu 10 - tarkka, rauhallinen
Seuraaminen 9 - hyväilmeistä, hyväpaikkaista, pieniä epätarkkuuksia käännöksissä ja paikallakäännöksissä kuului hento piip.
Liikkeestä istuminen 0 - hihkaisin ihan ihme äänensävyllä ja koira jäi puoliniiaavaan asentoon, että HÄH!?
Luoksetulo 8,5 - hyvä vauhti, hiukan valuu seisomisessa, hyvä maahanmeno
Ruutu 7 - toisella käskyllä ruutuun, hyvin meni keskelle ruutua seisomaan, malttoi odottaa maahanmenokäskyn, seuraamiseen olisi pitänyt tulla vähän reippaammin ja nätimpään seuruupaikkaan, Malla juoksi siis mun ohi ennen kun tuli sivulle.
Estenouto 0 - hyppää, noutaa ja palauttaa kiertäen esteen
Metallinouto 5 - palautti ravilla, sylkäisi kapulan mun jalkoihin
Tunnari 0 - toisella käskyllä kapuloille, haisteli rauhallisesti, toi väärän, eli todennäköisesti sen mihin liikkuri viimeksi koskenut
Kaukot 0 - kaksi käskyä maahanmenoon, kolme ekaan nousuun, yks väärä asentokin tais lipsahtaa. Ja siis etenemää ei paljonkaan, mutta pisteet ei enää riittäneet mihinkään.
Kokonaisvaikutelma 8 - miellyttävä koira, multa miellyttävää ohjausta, liikkeistä puuttuu vielä varmuus, ja ihan tottahan tämä on.

Tulos voi0/156 pistettä

Seelan korkkaus sitten olikin seuraavanlainen
Paikkamakuu 10 - oli kuulemma vietellyt viereisen dobberin, mutta siis ihanaa, ehkäpä se istuminen treeneissä oli joku aivopieru
Seuraaminen 7,5 - seuruun pitäisi olla tuomarin mukaan rauhallisempaa, minusta Seelalta ihan näpsäkkä ja hyväilmeinen seuruu
Liikkeestä maahanmeno 10 - jes!
Luoksetulo 5 - läpijuoksu
Liikkeestä seisominen 10 - vielä enemmän jes! Vähän on ollut seisomisessa epävarmuutta siinä kun meen koiran taakse.
Nouto 10 - !!!!!!
Kaukokäskyt 10 - !!!!!
Estehyppy 0 - ihan aivopieru koiralta, ei tajunnut mistään mitään.
Kokonaisvaikutelma 8 - ei saatu kommentteja

AVO2/158 pistettä. 2 pistettä siis jäi uupumaan, mutta että voi olla koirastaan ylpeä, mikä ihmeen 10-konemoodi sit iski siniselle päälle. Ihana likka! Ja niin reipas ja näpsäkkä!

Tokoilu jatkuu.

Malla:

PM: ei onkelmia.
SEURAAMINEN: Mallamaista, siirtymät menneet eteenpäin. Välillä turhaa väljyyttä.
LIIKKEESTÄ ISTU: Kohtuu näpsäkkä
LUOKSETULO: Ennakointia tai läpijuoksuja, just hyvä siis. :D
RUUTU: alkanut muistumaan mieleen, nyt taas hyvien treenien putki tämän liikkeen suhteen.
METALLI: metallinoutoterapiaa tehty iltaruuan kanssa. Iloisesti tulee (mut miten kokeessa, jää nähtäväksi)
TUNNARI: liikaa painetta, liian nopeaa etenemistä. Plaah. Palattiin ihan alkuun, Malla etsii yhtä omaa heinikosta.
KAUKOT: edistyneet! Mutta mun perisynti - teen vaihdot liian nopeasti, jos joutuu odottamaan ohjetta, niin rupeaa arpomaan. Vaihdot itsessään sujuvat ok.
HYPPYNOUTO: ei treeneissä ongelmia, vieraan kapulan kanssa jää nähtäväksi.

Seela:
PM: historiankirjat sekaisin, mun ensimmäinen koira joka on koskaan keksinyt mitään paikkamakuussa! Seela nousi viime treeneissä istumaan, en siis meinannut uskoa silmiäni kun tulen piilosta ja koira istuu. EIH, mikä häpeä!
SEURAAMINEN: mitä kuumempaa, sen laiskempaa.
LIIKKEESTÄ MAAHAN: tarkkana valmistelevan kanssa: "seuraa", "maahan" - ok. "tule", "maahan", jää seisomaan!
LUOKSARI: jaa-a, pysähtynyt tähän mennessä käsimerkillä pariin otteeseen ihan näpsäkästi. Ei treenata, turha pilata hyvää. :D
LIIKKEESTÄ SEISO: varmuutta ohikävelyyn tarvitaan.
NOUTO: Seela rrrraaakastaa. Liikaakin, malttaa kyllä heiton ajan odottaa, mutta sitten nykii, nykii, nykii. Luvan saatuaan sinkoaa, kapulalle, saalistaa ja juoksee kauheeta vauhtia takaisin. Ehkä se joskus siitä rauhoittuu.
KAUKOT: huono idea, kaukoja opeteltu iltaruuan kanssa. Liian reippaasta käskystä Sentti hyppää metrin ilmaan ja puoli eteenpäin. Notta rauhallisuutta taas toivotaan.
HYPPY: BOING - "ai häh?" *istumaahanseisojuokseminnesattuu* Tämä liike, aivot ja Seela ei oo vielä tätä ennen mahtuneet samaan lauseeseen. Menee hetki ennen kuin tää on hallittu liike. Tekee välillä korrektisti, mutta joskus on vain liikaa kengurubensaa suonissa.

Näillä sit torstain kokeeseen. Kivaa ja vähän jännää. Ei kovinkaan isoja tulosodotuksia, mutta kivalta tuntuu (vielä tässä vaiheessa) päästä korkkaamaan uusia luokkia.

Kevät on koittanut ja mammalomalta palannut Sentti on taas iskussa. Viikon sisään on touhuttu paljon sekä Mallan että Seelan, mutta myös meidän väliaikaisen laumanlisäyksen Ruttusen kanssa, sekä Hullu-Inkeri auspain kanssa agilityn saralla.

Aloitetaan kuitenkin kuvilla: 

FI MVA BH TK1 TK2 AGI1 Cossak's Wynne-Vaughan "Malla", 6,5 vuotta.

AGI2 Wallaroo Miss Moneypenny 3,5 vuotta

FI MVA EE MVA EUJV-06 Karjapeni Cena, melkein 7 vuotta

Viime viikko alkoi möllikisoilla, johon osallistuttiin Seelan ja Rinin kanssa oikein mukavin tuloksin. Rinille ykkösluokan maksien voitto, 5 vp.

 Rimojen kanssa on töitä tehtävänä, ja toki vielä on uutuudenkarheaa tämä meidän yhteistyö, mutta hirvittävän mukava ohjattava Rini on.

Seelan kanssa myöskin mukavat 10 vp ja toisiksi nopein aika konkareiden vaativalta radalta.

 

Agilityä tehtiin myös Top Teamin koulutuksen yhteydessä olleissa Knock out -kisoissa. Sieltä hylkyjä ja uusia kokemuksia.

Lauantaina olikin sitten jännäpäivä luvassa. Kun Ruttunen Seelan mammaloman aikana mulla oli hoidossa heräsi mulla ajatus, että Ruttunen pitäisi kyllä luonnetestata. Niin lunkisti ja hienosti se "uuteen elämäänsä" citykoirana suhtautui. Carinan kanssa sitten tartuttiin tuumasta toimeen ja saatiin testipaikka viime tipassa. Ruttunen täyttää 7 kesäkuussa, joten viimeinen mahdollisuus testata oli oikeastaan nyt.

Noh, tämmöistä sieltä sitten paljastui Ruttusen sielunmaisemasta

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys+3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
Laukausvarma

+139 pistettä ja hyväksytty rasti ruutuun joten tätä myöten nuo kuvassa mainitut tittelitkin astuvat voimaan kunhan paperityöt on hoidettu. Hyvä, rauhallinen ja hätkähtelemätön Ruttunen luonnetestissä oli, kuten se on arjessakin. Sen vähäeleisyys on vähän hämäävääkin, sillä halutessaan on kyllä melkoinen itsepäinen junttura.

Sunnuntaina sitten juostiin, tai yritettiin. JAT:n kisoihin olin ilmoittanut Mallan, Seelan ja Rinin.
Malla aloitti ja ekalla radalla akan kanssa reväytin reidestä jotakin. Kylmäpussin voimin sain ykkösluokat hanskattua, mutta Seelan kanssa en tohtinut enää edes yrittää, joten Seelan vei varakartturi.

Hylkyjä tuli että ropisi. Viikonlopun ainoa agitulos suoritettiin Rinin kanssa B-kisassa. Ihan ei mennyt onnekkaiden tähtien alla sekään, törmättiin Inken kanssa radalla melkosessa vauhdissa ja todistettiin että siinä jää ohjaaja kakkoseksi kun aussie kaahaa. Pikkuisen kentän pohjaa kynteneen kuperkeikan ja sitä edeltäneen rimantiputuksen ansiosta saatiin 10 vp mutta loppurata oli puhdas ja aikakin alittui. Melkoisia sissejä oltiin!

Alkuviikko ollaan huilattu. Ja piti huilata lisääkin mutta sitten kuulin, että "kaikki" on lähdössä Pieksämäelle kokeeseen Helatorstain kunniaksi joten ei kun soittoa ja ilmoittautuminen onnistui. Jouduin Moksin kokeen perumaan, joten oli edes joku lohtukoe sitten, vaikka tänne ei Mallan kanssa osallistuttukaan kuten Moksiin oli tarkoitus.

Seelan alokasluokan suorituksen tuomaroi Erkki Shemeikka:

Luoksepäästävyys 9
Paikkamakuu 10
Seuraaminen hihnassa 8½
Seuraaminen irti 9
Liikkeestä maahanmeno 9
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 9
Hyppy 7
Kokonaisvaikutus 8

Ja tämähän riitti, tulos ALO1/174 pistettä, 2. sija -> oikeus osallistua AVO:on.
Mitä sitä vois enempää toivoa. Alokasluokka on Seelan kanssa ollut murheenkryyni ja tänään luoksepäästävyys todisti sen että oli jo aikakin päästä tästä luokasta pois.

Muutenkin oli hieno koepäivä. Elli ja Katla tahkosivat avoimen luokan voittoon pistein 179, ja tätä myöten TK2, Aija ja Neve matki meitä, 174 pistettä ja 2. sija ja autolastillisen Äijäasenteesta huolehtinut Edi Saijan hyppysissä AVO1 ja 164 pistettä.

Melkoisen taitava joukko!

Seela palasi reilu viikko sitten mammalomaltaan kotiin.

Olin vähän jännittänyt sitä, miten akat toisiinsa suhtautuvat melkein kolmen kuukauden jälkeen toisiinsa, mutta turhaanpa huolehdin. Ensimmäisenä kun Seela tuli kotiin, se bongasi lattialta röhköpossun ja sit mentiin röhkö suussa öristen ympäri kämppää. Malla hyppäsi sohvalle ja that's it. Suurta draamaa siis totisesti tämä jälleennäkeminen.
Seuraavana aamuna tytöillä oli aamupainit jo pystyssä.

Eka pennuistakin on omassa kodissaan, Ampu lähti Sumiaisiin pariskunnalle toisen sekarotuisen koiran seuraksi.
Egenkin kuviot alkaa olla selvillä nyt kun kuulotestissäkin käytiin. Ege kuulotestattiin täysin kuulevaksi. Iloinen saa olla, että ainakin tässä vaiheessa Seelan ainokainen on priima, pallurat löytyy, korvat kuulee ja poitsu on terve ja reipas koiranalku.
Äksälle kun vielä löytyisi nappikoti, niin hyvä olisi.

TERVEYSJUTTUJA

Käytiin akkojen kanssa myös puntarilla, jotta nähdään missä mennään. Jos olisi kone, jolla siirtää rasvaa koirasta toiseen välittömästi, niin se olis tarpeen. Malla on nimittäin turhan laiha. Ja tää laihuus korostuu entisestään nyt kun karvanlähtö on pahimmillaan ja mitään ylimääräistä pohjavillaa ei ole koiran täytteenä. Kuukausi sitten Malla painoi ihan hurjan vähän, vain 16,8 kiloa. Viime viikolla punnitus oli vähän parempi, 17,5, mutta onhan tuo alhainen. Mallan normaalipaino ennen leikkausta täydessä lihaksessa on ollut semmoista 18,2 kiloa.

Sitten taas Seela, meidän silakan salakka. Noh, rasvasilakka pikkusen oli kerännyt äitiyskiloja mukanaan. Seela painoi 19,5 kiloa, mikä on saman verran kuin viimeisillään tiineenä. Normaalisti Seela painaa semmoisen 17,8 kg, eli just sopivasti voisi noista pehmoisista kyljistä vuolla Mallalle täytettä...

Mietin mikä tuota Mallaa nyt oikein kuihduttaa. Mulla koirat syö millon mitäkin energianappulaa, nyt on ollut mustaa nutra nuggetsia. Mietin että onko nyt vaan niin että hiljalleen jalan parantumisen edetessä ruokamäärä on jäänyt vähän jälkeen kulutukseen nähden. Lisäillään ruokaa ja katsotaan miten vaikuttaa.

Selkä tuntuu Mallalla vähän reistailevan. Mallahan on pentuna n. 5 kk vanhana pudonnut rappusista ja murtanut selkänsä. Selän murtuma on sinällään harmittomassa paikassa, eikä uhkaa selkäydintä. Jotakin vikaa selkään on jäänyt, ortopedin ja osteopaatin veikkaus on, että selän lihaksiin on samassa rytäkässä tullut vammoja, ja kovassa rasituksessa niiden aineenvaihdunta ei oo ihan priimaa. Seuraillaan tilannetta. Itse murheenkryyni polvi on pysynyt tosi hyvässä kunnossa, eikä tuota koiraa selkävikaiseksi ja niveloperoiduksi uskoisi jos ei tietäisi.

Seelan hieroin eilen ja ei ollut kovin yllättävää että jumeja mun käsiini tuntui löytyvän. Pitää varata akoille nyt ihan jollekin oikealle hierojalle aika, että saadaan kropat kondikseen. Ei tekis huonoa kyllä ehkä omistajallekaan.

Turha on Seelalle hirveää kuntokuuria aloittaa jumissa olevan koiran kanssa, joten otetaan nyt sinänsä rennon kautta. Vapaana lenkkeilyä, kotikutoista hierontaa, magnesiumia ja b-vitamiinia ja BoT -pyjama niskaan. Hiljalleen, hiljalleen.

TOKO 

Kun rankemmat lajit on nyt tauolla, niin tänään sit käytiin hallilla tokoilemassa. Treenivideota ajattelin kovasti touhuta, mutta kameran muistikortti jäi söpösti kotiin nököttämään, joten turha toivo.

Seelan kanssa muisteltiin vähän sivulletulon ja malttamisen saloja. Yksi oli niin kärppänä, että sanasta "valmis" piti tehdä maahan, rynnätä eteenpäin, pompata ylöspäin... joten malttia malttia.
Seuraaminen oli hyväpaikkaista ja hyväilmeistä.
Jäävistä maahanmeno paremmin muistissa kuin seisominen.
Luoksetulossa loppupomppu on ja pysyy.
Hyppy oli kumman hyvin muistissa. Varmuutta vaan siihen vierellekävelyyn.
Lisäksi tehtiin kaukoja, joissa ekat vaihdot sujui jees, mutta sitten... kaahotikaahoti otti vallan ja tolkku unohtu hommasta, kun Seela rupes tekemään "miten iso Seela on" -temppua ja niiaamista.
Lopuksi tehtiin ruutua namialustalla. Se tuntui olevan sairaan kivaa.

Mallan kanssa otin vähän riskillä ja aloitin kaukoilla.
MA-IS nyt alkaa muistua, MA-SE on niin paljon kivempi että ei meinaa malttaa seisomatta istua. Itse vaihto tosi korrekti.
IS-MA ei ongelmaa.
MA-SE tosi nätisti nousee jalkoja liikuttamatta. Vähän epävarmempi nyt kun olen kieltänyt tossa ma-is -yhteydessä seisomisesta.
SE-MA eniten töitä teettää tämä. Nyt ei liiku enää niin eteenpäin, mutta hissinä ei mene silti alas.
SE-IS, edistyy koko ajan. Nyt jo selkeästi takapainoinen vaikka perse vähän eteneekin eteenpäin niin Malla nojaa taaksepäin tehdessään.
IS-SE toimii.

Seuraaminen on (koputtaen puuta) ihme ja kyllä pysynyt aika hyvin kasassa. Nyt kun on tehty vähän useammin niin ääntäminenkin vähentynyt. Oikeastaan ainoastaan noi siirtymät on semmoisia kun nenästä vaan tulee ääntä. Ja en oikeesti osaa tehdä niitä askelia oikein.

Metallinoudossa oli viikko sitten aikamoinen tappelu että Malla sen suostui tuomaan. Tänään ok. Ei ole mieluinen mutta nyt ei kieltäytynyt tuomasta.

Hyppynouto tosi hyvä, jopa palautuksessa malttaa odottaa nätisti.

Luoksetuloa tehtiin tänään peruutellen. Maahanmenot on turhan hitaita, niihin lisää motivaatiota. Kokonaista liikettä ehkä turha tehdä tässä vaiheessa. Pistetään osiin niin saa paremmin millon mitäkin osaa hiottua.

Ruutu meinasi kanssa ruveta tökkimään. Pistettiin sit targetti takaisin ja nyt oon irroitellut koiraa sinne esim. hyppyjen kautta. Ehkä liike meinasi tulla tylsäksi tai sit koira ei oikeasti muistanut mistä oli kyse, kun ihan ihme hölmöilyä koiralta ollut aikasemmissa treeneissä. Nyt irtoo nätisti. Odota-käskyä vaan jättää ärsyttävästi noudattamatta, ja tulee kohti. En tiiä mitä tekis.
Sen kyllä tein että askartelin meille ruutunauhan. Musta tuntuu että se auttaa Mallaa hahmottamaan ruutua, sillä nyt sivusta kiertäminen jäänyt pois ruutunauhan kanssa. Outo juttu.

Liikkeestä istuminen sujuu nätisti.

Tunnari nyt on se suurin murheenkryyni. Se pitäisi opettaa uudestaan. Malla ei tuo mun hajuista kapulaa. Se tuo sen kapulan missä on tuorein haju, ihan sama kenen haju se on. Äh, miten typerä virhe, ja ihan omaa syytä! Mutta mulla löytyy taistelutahtoa, jos onnistun tommosen opettamaan niin opetan kyllä sen oikeaoppisenkin tunnarin vaikka mikä ois. Nih.

Mutta tästä taas eteenpäin. Kovasti kokeet houkuttaisi, jopa Seelan kanssa, vaikka jossain vaiheessa jo mietin jäisikö sen kanssa tää laji syrjään pariksi vuodeksi. Oma motivaatio ei oo ollut kohdillaan, niin monta alokkaan koetta muutaman vuoden sisään on tahkottu. Mutta Seelan siirtänen ekasta ykkösestä avoimeen. Katotaan sit siellä tehtäskö koularia...
Mallalle jos saisi loppuviilaukset kuntoon niin voittajaan olisi kiva mennä kurkistelemaan. Jos vaan akka pysyis kunnossa niin voisi ottaa voi1:n tavoitteeksi tämän vuoden puolella. Nyt se on sit sanottu, niin ehkä saa lisäpontta vääntää.
 

Meidän tulossa -kalenteri näyttää onnettoman tyhjältä.

Päivitykset on olleet vähissä. On tapahtunut niin paljon, iloisia ja surullisia asioita kumpaisiakin. Seelan raskaus sujui tosi hyvin, kolmen pennun sydänäänet löytyi ultrassa ja kolmen pennun liikkeitä  tunnustelin mahan kautta.

Seelan synnytys alkoi 15.2., kuten odotettiinkin. Sitä ei odotettu, että kaikki menee pieleen, mutta silti niin kävi. Seelan synnytys käynnistyi jo aamuyöstä, viiden aikaan se ponnisti ensimmäisiä kertoja. Seela oli vähän raasu, sen piti päästä mun peiton alle makaamaan, ja se kantoi koko ajan suussaan Skunkki-Isoa, Seelan rakasta skunkkilelua.

Noh, ponnistukset ei alkaneet aamulla tuottamaan tulosta ja Seela päästi ponnistaessaan oudon äänen. Se kuolasi aika paljon, mutta muuten oli ihan rauhassa, joten ei oikeen osattu ajatella, että mikään olisi vialla. Kun sitten 11 maissa mitään ei ollut tapahtunut, soitettiin eläinlääkärille ja saatiin ohjeeksi katsoa vielä pari tuntia ja sit sinne. Varattiin aika.

Matkalla lääkäriin käytiin läpi monenmoista pohdintaa. Toivottiin, että ollaan liian hätäsiä, mutta juteltiin myös siitä, että mitä jos ei ole. Seelahan on puoliksi minun, puoliksi Carinan. Päädyttiin siihen, että jos Seela ei synnytä luonnollisesti, se steriloidaan. Kumpikaan ei halua käyttää koiraa joka ei pysty synnyttämään luonnollisesti.

Seela oli koko ajan hirveän rauhallinen, eläinlääkärissä jouduttiin odottamaan vuoroa vielä jonkin aikaa ja Seela istui pienessä pahvilaatikossa Skunkkinsa kanssa ihan rauhassa, välillä se koettin ponnistaa, mutta jotenkin siitä näki jo ajomatkalla että se alkaa luovuttaa. Se ei oikein enää reagoinut mihinkään eläinlääkärillä.

Seela ultrattiin. Kohdusta ei löytynyt elonmerkkejä. Rtg-kuvassa näkyi pentu synnytyskanavassa, toinen kohdussa ja jokin kolmas "möykky". Eläinlääkäri sanoi että koettaa saada käsin pennun ulos, että Seela saisi synnytettyä kuolleet pennut itse. Emätin ja synnytyskanava olivat niin tiukat, ettei toivoakaan. Seela leikkuriin ja eläinlääkäri toivoi, että saa edes nartun pelastettua. Siinä vaiheessa multa pääsi melkonen itku. Vaikka sitä tiedostaa, että synnytys ja raskaus on aina riski, niin se kolahti todenteolla tajuntaan, että tässä ei oo kyse kuolleista pennusta vaan että täältä klinikalta saatetaan lähteä ihan tyhjin käsin kotiin. Soitin ystävälleni Hannalle, ja peruin keskiviikkona "tämäniltaiset treenit", mitä nyt unohtaen, että enhän mä kouluta keskiviikkoisin vaan torstaina.

Mentiin Äänekoskelle kahvilaan istumaan. Sitten tuli soitto, että siellä oli yksi pentu. Minäkin vaan tyhmänä, että no kolme siellä röntgenissä näkyi. Sitten tuli tarkennus, että siis, elävä pentu, tuletteko katsomaan sen perään kun he huolehtii emästä.
Ja voi mikä pentu siellä oli! Keisarinleikattujen pitäisi olla pöpperöisiä ja flegmaattisia ja tämän piti olla vielä kaikenlisäksi kuollut, mutta vielä mitä. Pieni sininen poika euronmerkki ohimossa mongersi peittojen keskellä ja kun Seela viimein tuotiin, se iski tissiin kiinni ja alkoi syödä hirveällä tohinalla.

Seelan synnytyskanavassa oli jotain vikaa, oli se hormonaalista tai rakenteellista, niin eläinlääkäri ei ollut meinannut saada siellä jumissaollutta pentua edes sisäkautta pois. Pentu oli isohko, sininen uros myös. Lisäksi kohdusta löytyi muumioitunut möykky. Jotenkin tuo möykky minua suretti melkein eniten. Olen ihan varma että kolmen pennun liikkeet tunsin vielä ennen kun Seela lähti viikko ennen synnytystä Carinalle. Mutta kohdun lämmössä äskettäinkin kuollut pentu tietysti menee nopeasti huonoksi. Päätös poistaa Seelalta kohtu oli ollut ihan tarpeellinen, kohtu oli vaurioitunut ja hapero.

Seela heräsi tokkurasta ja haisteli pentuaan, kotimatkan pentu matkasi mun fleecevuoratussa villapipossa lämminvesipullon, Skunkki-Ison ja pyyhkeen kanssa ja Seela sai nukkua vielä.  Kotimatkalla päätettiin jo pennun nimi. Pennusta tuli Cossaks Game Over. Koska pitäisi muistaa, että peli ei ole ohi ennen kuin se on pelattu.

Kotimatkalla pipossa. Ikää tunti.

Nooh, samana iltana sitten paijailin siinä mun pientä Miss Moneypennyä ja siinä sitä Sentiksi tapani mukaan puhuttelin. Ja sitten jotenkin loksahti kohdilleen, kaikessa mustassa huumorissaan, että Euro eli Egehän tuo on. Ensimmäinen yö oli ihan hirveä, väsymys ja kaikki nosti mulle kuumeen ja valvoin ja torkuin horteessa ja heräilin tarkistamaan että kaikki oli pentulaatikossa hyvin, ja onneksi siellä oli.

Ege muutaman päivän ikäisenä.

Seela on ollut tosi hyvä emä alusta lähtien. Mitä nyt seelamaiseen tapaan ei ihan se tavanomaisin taival tietenkään käynyt kuvioihin. Skunkki-Iso nimittäin muuttui äitikoiran mielestä lelusta pennuksi kun päästiin takaisin Carinalle. Skunkki-Iso piti tökkiä Egen ympärille ja tissille ja voi sitä huolestunutta katsetta jos Skunkin yritti ottaa pois pesästä.

Sunnuntaina, neljä päivää synnytyksestä säikähdettiin vielä pahanpäiväisesti, kun yhtäkkiä ilman varoitusta Seelasta alkoi vuotaa verta. Kohtua ei enää ollut mistä vuotaa, mutta kohdun stumpit ilmeisesti falskasivat. Ei kun yhteys päivystävään ja veren hyytymistä edistävä lääke hakemaan apteekista. Onneksi vuoto loppui pian.

Nooh, me sitten miettimään, että voi meidän Egeä kun ei sillä ole sisaruksia. Carinalla on kerran aiemmin ollut yhden pentueen pentue, mutta siihen saatiin toisesta pentueesta pentu kasvukaveriksi, joten toivottiin että jotain tärppäisi. Ja sitten kuultiinkin muutaman mutkan kautta australiankarjakoiran ja itäsiperianlaikan pennuista jotka oli tarkoitus lopettaa heti kun syntyisivät. No me soittamaan hädissämme, että onko pennut syntyneet ja saadaanko me sieltä yksi pentu Seelalle. Viisi päivää Egen syntymästä syntyivät ei-toivotut koiranalut ja me pakattiin hirveää talvimyrskyä uhmaten Seela, Ege ja Skunkki-Iso pikkuautoon ja ajeltiin hakemaan pennut. Ja ehkä oltiin vähän liian herkillä siinä vaiheessa kaikki, mutta kun nähtiin nuo ei-toivotut pikkuiset, niin käytiin hyvin lyhyt vuoropuhelu, joka meni näin.
"Otetaanko kaksi?"
"Otetaan."
Ja ei kun kaksi ensimmäistä pentua jotka saatiin minkkihäkistä kaivettua mukaan ja autoon. Oltiin suunniteltu, että Skunkki-Iso kierretään pennun ympärille, jne. mutta eihän me ehditty kun just ja just autoon istumaan rääkyvien, järkyttyneiden koiranalkujen kanssa, kun Seela rynnisti meidän päälle hädissään, että Hänen Lapset itkee. Se siitä hylkimisestä. Molemmat pennut katsottiin tytöiksi joten Ege ja siskot nätisti riviin Seelan ja Skunkki-ison kanssa laatikkoon ja menoksi.

Ege, mustan huumorin teemalla nimetyt Äksä (X-rotuinen) ja täpläpää Ampu, kun tuohon otsalla olevaan täplään se ampu olisi varmaan tullut.  Skunkki-Iso asianmukaisesti kuvassa myös.

Nyt näistä tapahtumista on jo aika pitkä aika. Ege täytti 4.4. 7 viikkoa. Mutkia on ollut matkassa enemmän kuin tarpeeksi, mutta vastoinkäymisistä on päästy eteenpäin ja kaikki kolme pentua voivat erittäin hyvin. Ainut jolle lopulta kävi huonosti, oli Skunkki-Iso. Carinan Nalle söi siltä nimittäin pään irti. Pitänee ostaa Seelalle uusi kunhan se kotiutuu mammalomalta. Pennuille pitää myöskin omat Skunkit antaa mukaan uusiin koteihin.

Tämmöiset heistä on kasvaneet: 

Cossaks Game Over

Äksä

Ampu

Viimeisenä murheenkryyninä tietysti on löytää hyvät, vastuuntuntoiset kodit pennuille, mutta oon ihan varma että näin vielä käy.

Mä olen käynyt pentuja ahkeraan moikkailemassa Carinan luona, ja muuttanut tässä välissä. Lisäksi Mallan seuraksi nappasin Carinan luota Ruttusen, joka on kohta 7-vuotias Karjapeni Cena, punainen karjisnarttu. Tosi hyvin on kaksi akkaa tulleet juttuun. Pari päivää Ruttusen tulon jälkeen ne ottivat Mallan kanssa kerran yhteen, Ruttu näytti Mallalle mistä kana pissii, ja sen jälkeen Malla on ollut iloinen alamainen Hänen Majesteetilleen Ruttuselle.

Ruttusen nimeä monet hämmästelee, ruttu on viroa ja tarkoittaa suomeksi, pian/nopeasti. Ruttusen kasvattaja kutsuu pentuja huutamalla niille "ruttu ruttu ruttu", ja siitä sitten Ruttu sai nimensä. Ja onhan Ruttu nyt kauniimpi nimi kuin Kurttu, esimerkiksi.

Muitakin tapahtumia oli. Muutettiin tosiaan kivenheitonpäähän isompaan asuntoon Korterinteelle ja Mallan kanssa tehtiin jotain, mitä en ajatellut että koskaan enää tapahtuisi. Käytiin nimittäin agilitykisoissa! Hetken mielijohteesta ilmoitin Mallan 25. päivä Jatin kisoihin hyppyradalle, ja mehän mentiin. Selvittiin 5:llä virhepisteellä ja sijoituttiin kolmanneksi. Jee.

 Eihän Mallasta enää kisakoiraa tule, eikä jokaviikkoista treenikoiraa agilityn suhteen. Jalka on leikattu ja oletettavissa on ennemmin tai myöhemmin nivelrikkoa. Mutta jos Mallan kunto pysyy yhtä hyvänä kuin mitä se on ollut, niin ehkä silloin tällöin voitaisi piipahtaa radalla, ilman sen kummempia tulostavoitteita. Tokoa ollaan jatkettu myös, ja vähän niinkuin jonkinnäköistä kisailmoa laitettu menemään. Muttamutta, tunnari, josta olin niin onnellinen, hajosi täysin, kun olin tullut opettaneeksi koiralle vain tuoreemman hajun tuomisen. Liikkurin kanssa koiralla ei ole mitään hajua mitä tehdä. Motivaationi koko touhuun otti tästä pikkuisen takapakkia. Eli ihan kiva on ollut vähän liidellä Mallan kanssa vastapainoksi.

Agilitystä sitten erittäin sujuva aasinsilta, että Seela repäisi aika hienosti, kovassa, vaikkei kovin suurilukuisessa joukossa se sijoittui ensimmäisenä kisavuotenaan, jossa kisattiin yhteensä kuusi kisapäivää, vuoden agilitykarjiskisan 3. sijalle! Ja kunhan Seela kotiutuu ja saadaan mammaloman tuomat ylimääräiset veke, ja lihaksistoa palauteltua ja huollettua sterilisaation jäljeltä, niin kohti uusia haasteita ja kisaratoja myöskin Sentin kanssa mennään.