Alueena notkelma mäen alla, mäntymetsää, tuulesta voitiin vaan haaveilla. Ensimmäinen ukko alueen etukulmassa, pienen mäen takana penkereen takana. Toinen ylämäessä pahvilaatikossa, jossa verkko päällä.
Ihan ensiksi haukutettiin Mallaa. Haukkuihan se, mutta multa pyysi aluksi palkkaa, hetken päästä uskoi, että mulle haukkumalla ei mitään tipu ja haukkui kivasti Miimiäkin.

Eka ukko oli tosi hyvä, lähti kuin pieni tykinkuula ja löysi ukon. En ottanut vielä ilmaisua, ja tulikin sählinki, kun en kuullut löytyikö ukko, ja hetken odoteltuaan ukolla (ja syötyään palkat) Malla tuli sitten mun luokse. Tämän takia olisi kiva pikkuhiljaa siirtää ilmaisu mettään.

Toiselle ukolle en lähettänyt suoraan vaan reippaasti ennen kuin missä ukko oli. Malla lähti tosi hyvin taas ja haki nenällä Aijan pahvilaatikosta, ja saatiin yksi haukahduskin siltä.

Malla on kyllä tosi varma hakutreeneissä. Ainoat kerrat kun se ei ensimmäisellä lähetyksellä ole löytänyt ukkoa, on olleet ne, kun se ei ole tiennyt mitä on tultu tekemään. (Eli kun aloitettiin harrastus uudelleen)
Se on ihan äärettömän hyvä käyttämään nenäänsä ja vaikka se on välinpitämättömän oloinen ennen kuin sen lähettää, niin se lähtee kun tykin suusta kun saa luvan. Se irtoaa tosi rohkeasti, eikä mitään ongelmia erilaisten piilojen kanssa. Maalimiehiltä ollaan saatu hirveästi positiivista palautetta miten nätisti se käyttäytyy ukoilla. Ohjaajilta tosi paljon hyvää palautetta ylipäätään sen työskentelystä.

Missä ne ongelmat, mitä ton koiran kanssa kaikissa muissa lajeissa, oikein on?!?

Siitähän voisi oikeasti tulla Ihan Oikea Hakukoira.