Seelan kanssa toisissa agilitykisoissa. Kolme rataa tälläkin kertaa pienelle koiralle junailtu pään menoksi. Radat tuntuivat melko vaativilta ykkösluokan radoiksi ja nyt Seelan kokemattomuus selkeästi kisoissa näkyikin.

1. rata, ehdottoman positiivista puomin ja a:n kontaktit, kepeillä en malttanut viedä rauhassa loppuun asti. Kaunis putkeen irtoaminen Seelalta. Sen sijaan vaikeassa kulmassa ollut muurin jälkeinen hyppy selkeästi oli Seelalle liian vaikea löytää, itse sössin valssin ihan väärään kohtaan, mistä toinen kielto ja ihan karsea keinu. 15 vp, ja ihanneaikaan ehdittiin just ja just (-1,01)

Järjestyksenä toisena oli C-rata, joka oli hyppäri. Rataantutustuessa meinasi mennä aivo solmuun. Toisaalta kun meillä jo hyppäriltä nolla on niin ajattelin että vedetään tämä vaan niin rennosti, nopeasti ja hyvin kuin osataan.
Ja vitsi mikä rata siitä tulikin. Seelalla oli ihanan paljon samaa tyyliä tehdä kuin mitä treeneissäkin, se oli jotenkin ilonen ja vapautunut, ja se näkyi musta vauhdissa. Jollain tavalla tuo rata sopi sille tosi hyvin profiililtaan, nurkan takaaleikkaus onnistui hillittömän hyvin. Mun mokia oli kepeillevienti ja loppusuoralla olisi pitänyt vaan rohkeasti kokeilla persjättöä, niin olisi kenties tuo viimoinen pyörähdys vältetty. Videolta katottuna olisin siihen ehtinyt jos vaan oisin mennyt ja tehnyt. Kaikkinensa kuitenkin tosi kiva ja hieno rata. Tulos 5 (-9,01) ja 2.sija.

Viimeisenä B-rata, jossa oli myös aika haasteellisia esteille lähestymisiä. Meillä se tarkoitti kieltoja. Kontaktit keinua lukuunottamatta oli taas tosi hienot, mutta kaikkinensa en kovin tyytyväinen ollut rataan. Seelan kokemattomuus näkyi tässä eniten ja vaikka näkyy myös sen kuuliaisuus, että tiukkoja paikkoja sen kanssa saa pelastettua, niin kaikkinensa kiva palata kohta taas treeneihin. Seela saa vielä ihan rauhassa kasvaa ja kasvattaa kokemusta treeneissä. 

Viikon päästä on karjisten rotumestaruudet meidän kotikentällä. Sen jälkeen keskitytään treenailuihin. Kiva on kuitenkin ollut päästä vähän kisaamaankin, toivoin tästä kesästä Mallan kanssa kivaa kisakesää, mutta sain sellaisen Seelan kanssa. Mieltä lämmittää tietysti sekin, että Mallan toipuminen etenee hurjan hyvää tahtia, niin on jotenkin itselläkin parempi mieli ja jaksaa vähän enemmän iloita onnistumisista kuin ennen leikkausta.