Näiden tiistaipäivien jälkeen ohjaaja alkaa olla aika naatti. Kouluun yhdeksältä, viideltä pois, kuudelta lämmittelemään koiraa treeneihin ja seiskalta agitreenit.

Tänään tehtiin sitten tällaista. Isompina teemoina keppien avokulmat ja sujuvat välistävedot. Rengasta ja kontakteja muistuteltiin myös.



Alkupätkässä ei isoja ongelmia, lähdettiin samaa matkaa ja koira irtosi yhtä kertaa lukuunottamatta hyvin a:lle ja jäi harjalle odottamaan että puuskutan paikalle, kontaktit piti muistutella hidastamalla selkänahasta kun meinasi mennä överiksi, sitten tajusi toppuutella itsekin. Toisella kierroksella renkaasta lähdössä kerran ohi, mutta muuten hakee kyllä tosi nätisti rengasta. Keppien avokulmassa ongelmana lähinnä se, että koiran kääntäminen ei ollut ekan välin jälkeen kauhean helppoa. Muuten Mallalla taas oikein kivoja keppejä tänään.

Välistävetoja olen jotenkin itse jännittänyt, enkä niitä ole oikein uskaltanut itsenäisesti harjoitella. Ensin meinasi mennä kaarteet tosi pitkiksi ja 7 hyppy tästä ja mun hitaudesta ja väärästä asettautumisesta (liian takana) johtuen sitten mentiin väärältä puolelta. Seija sitten mulle selitti mitä pitää tehdä, ja käsitin väärin. Seija sanoo: älä itse peruuta taakse äläkä keskemmälle vaan tee puolivalssi ja etene, niin minä käsitin, että mun ei pidä jäädä himmaamaan vaan tehdä puolivalssi keskemmälle. Roger.
Noooh, kun kommunikaatioprobleema selvisi, niin kappas kun tuntui että kerrankin ohjaan tosi hienosti, ja koira teki tosi hienosti aidat, ei mitään turhia mutkia, suunta eteenpäin, vauhtia tosi kivasti.

Ensimmäisten hyppyjen takia ekalla kierroksella meni putki ruttuun kun ohjasin ihan perseelleen (just ja just sain Mallan pidettyä pois a:lta) ja luovutin jo melkein heti aitojen jälkeen. Koira sitten piti omaakivaa hyppimällä putken kurttuun, ja seuraavilla kierroksilla tuli lähinnä kiire kun koira sinkosi putkeen hirveällä vauhdilla. Loppupätkässä ei ongelmia.

Mulla on tosi tyytyväinen olo näiden treenien jälkeen. Jotenkin oma ohjaaminen tuntuu selkiytyneen ja neuvot menee perille (kunhan ne ensin tajuaa) eri tavalla kuin aikaisemmin. Ja luotto koiraan ja sen osaamiseen ja vauhtiin on kasvanut.

Juteltiin takaisintulomatkalla treenikaverin kanssa siitä, miten pitäisi treeniblogiin sitä omaa edistymistäkin muistaa laittaa, koska itse tässä oppii paljon enemmän kuin koira (jos näin voi sanoa). Koetan parantaa tapani. Tänään olin tositositosi iloinen, kun opin nuo välistävedot, ja jotenkin oman kropan ja juoksulinjan käyttö tuntui selkeämmältä kuin aikaisemmin. Tuli pitkästä aikaa sellainen luottofiilis, että eiköhän tästä oikeasti saada mulle ja Mallalle ihan kelvollinen laji ihan kisamielessäkin.

Ennen pidempiä tunteellisuuksia painun nukkumaan.

***

Miinan kuulumisia sen verran, että se merkkaili eilen ihan älyttömästi. Se on reipas mutta juo ja kusee edelleen aika lailla. Täksi yöksi jätän veden antamatta, kun viime yönä vastapesty matto oli pissattu läpimäräksi, vaikka käytin sen tosi hyvin ulkona ja annoin ruuankin aikaisemmin. Lenkillä Miina merkkailee tosi paljon (nyt ihan selvästi se lisääntynyt), että vaikea sanoa onko se parantumassa kun kusimäärät ei ole holtittomia vai onko se tekemässä juoksua, vai mistä nyt on kyse. Pissanäyte pitäisi toimittaa eläinlääkäriin, mutta kyydin kanssa on ollut vähän ongelmia. Ei ne antibiootit kuitenkaan ainakaan pahaa tehneet.