Sunnuntaiaamun ratoksi mylläsin uuden kämpän läpi löytääkseni a) noutokapulan b) treenitakin c) targetin d) Seelan violetin pikku-Wubban. 3/4 ei ollut kovin paha saldo, mutta jättää miettimään, että JOS olisin Wubba, mihin piiloutuisin, koska mulla on VARMA näköhavainto siitä viime viikolta.
Uhkarohkeasti otin sitten molemmat, vaikka Seelalla on ollut ihq tapa räkyttää jos näkee Mallan tekevän. Ehkä pienet episodit räkyttämisen seuraamuksista noin elämässä yleensä pitivät pienen Sinisen suun kuitenkin supussa.
Noniin, ei ne Pipan tokovihot ole ihan turhia olleet, olen ne jopa nostanut tv-tasolle ja lukenut yhden sivun noudosta. Lisäksi Seelalle tulevaa tokoalokaskurssia ajatellen annettu kotitehtävä nakutti takaraivossa.
Mallahan ei siis pidä kontaktia sivullaollessaan. Sitä ei oo sille koskaan opetettu. Hyvä minä. No siinä sitten istuskeltiin pitkä tovi ennen kun ensimmäinen "jäätykö aivot vai miksei mitään tapahdu" -vilkaisu tuli. Ja eikun pyhä Frolicci suuhun. Toistin rituaalin ennen jokaista liikettä ja kummasti alkoi kontaktia tulemaan eri tavalla. Hyvä minä tosiaan, koirakin on siis neljä.
Tehtiin avoimen liikkeet läpi - seuraamisessa tosin voittajan siirtymiä ja käännöksiä. Hyvää ja skarppia pääosin. Pidemmillä suorilla meinaa herpaantua ryntäilemään.
Maahanmeno tänään törkeän hyvä. Loppuperusasennot saa jäädä historiaan nyt jäävissä. Tänään oli kyynärätkin nätisti maassa ja skarppi akka. Seuraamisosuuden pituutta pitäs muistaa vaihdella enemmän.
Luoksetulon pysäytys. Akka-rakki lähti niin saatananmoista vauhtia, että olin varma, että ei pysähdy ollenkaan/lähellekään merkkiä. Veretseisauttavan SEIS -käskyn teho oli odottamaton, vaikka sekin tuli myöhään. Pysähtyi. Hienosti. Takajalat. Merkin. Kohdalle. Miten saadaan ohjaajalle rohkeutta kokeessakin sanoa käskyt ääneen?
Liikkeestä seisominen meni ihan perseeksi. Malla tarjosi istumista ja kun se kahden istumisen jälkeen seisoi, katsoin, että istui ja muka herättelin-tönäisin sen. Paaah. No, mutta ilmeisesti Malla otti sen omituisena palkkana, koska tuli viimoisena priima suoritus ja hyvä, pitkä seisominen minä sivulla. Jee.
Noudossa kapulan putoilu mun käsistä on ongelma. En saa siis jotenkin varmasti tartuttua kapulaan varsinkin kun jännittä. Joten nyt sitten tein haparoivia tarttumisia ja odotin, että koira todella irrottaa vasta käskystä. Ihan jees, lisää tätä. Muuten nouto oikein kivaa. Kerran meinasi varastaa, perse nousi ilmaan, muttei lähtenyt menemään. Kivoja, nopeita noutoja.
Kaukoissa multa oli unohtunut äänensävyt ja eka yritys meni plörinäksi liian korkean ja innostavan äänen kanssa. Yhdistettynä pitkään välimatkaan Malla teki ihmeellisä pomppuja. Otettiin rauhassa uudestaan ja oikein priimat. Maahan käsky vaihtuu nyt maaksi, koska niistä saatiin noottia, ja kyllä se han-pääte on ihan turha.
Lopuksi suora luoksetulo. Ihana vauhti.
Tuli hyvä mieli, Malla paranee selvästi koko ajan, ja sen tekeminen on sellaista, mitä oikeastaan toivonkin. Se voisi olla tarkempaa, mutta se tekee kaiken täysillä, häntä korskeasti pystyssä ja naama naurussa. Sen tekeminen on tempperamentikasta ja se on innoissaan, mutta kuulolla. Tästä hyvä taas jatkaa, jos sitä tk2:sta tässä nyt rupeaisi työstämään.
Seelan kanssa tarkoitus vaan jatkaa innostavaa tekemistä (niin, että ohjaaja tajuaa lopettaa ajoissa!) ja miettiä patenttiratkaisua tohon leikkimiseen. Seelasta lelu tarkoittaa sitä, että singahdellaan mun ohi hullunkiilto silmistä ja joskus herran armosta revitellään yhdessä. Seuraamista ollaan tehty pieniä pätkiä ja samaa jatkettiin perusasentoharjoituksin. Sivulletulo on Seelasta kivaa ja mukavaa. Tehtiin muutamia toistoja, eri vauhdissa, eri kulmista, parin askeleen kanssa ja ilman. Kiva likka, Seela pyrkii ihan kivasti sivulletuloon, jolloin lyhyet seuraamispätkätkin tuntui jo työstämiseltä.
Välissä leikittiin, ajattelin, että oon vaan ihan tylsä. Olisin varmaan ihan tylsä vieläkin, jos oltaisi jatkettu sillä linjalla. Seela ravisteli lelua kun pöllö, heitteli itselleen, sinkoili mun ja Mallan ohi... Joten lelu hihnaan ja hihna treeniliiviin kiinni. Näin sain muutamia kertoja Seelan tarjoamaan lelua mullekin. Woa.
Kun oli riekuttu, niin sitten rauhoituttiin, paikallaoloa istuen ja seisoen. Tämän Seela on oppinut kuin itseksiään, se pysyy tosi hyvin ja rauhassa, kun vaan tajuaa, mitä pyydetään. Selkeyttä siis mulle ja rauhallinen jättökäsky. Ihan hyvä paikkamakuun alku sillä on.
Paikalla istumisesta tehtiin luoksetuloa. Kipitulo, siis. Ihana rakki, se ampaisee niin täysiä kun pääsee ja tähtäilee jo sivulle. Tosi kaunis suoritus. Palkkasin Seelaa lelulla ja riekuttiin oikeen onnellisina, kunnes yhtäkkiä Seela kiljaisi tosi kovaa ja pudotti lelun. En keksi mikä siihen sattui, mutta ei halunnut koskea leluun. Luulen, että tapporavistellessa pallo osui sitä tohon sen korvan haavaan.
En saanut Seelaa ottamaan kunnon purua, mutta jahtautin sitten narupalloa pitkässä hihnassa ja juoksi kuitenkin perässä innoissaan. Päästin Mallan irti ja koirat riekkumaan, niin josko ei jäisi paha mieli.
Käytiin tarpomassa vähän hangessa, jossain välissä meidän umpihanki meni läheltä latua ja Seela kävi kuikuilemassa ladulle just kun sieltä tuli hiihtäjä. Olin ylpee, Seela katsahti sitä ja jatkoi takasin meidän polulle. Ehkäpä pahimmat mörköilyt alkaa olla ohi. Nyt on tyytyväisiä koiria.
Muutettiin vuodenvaihteessa ja muutto on sujunut ihan kivasti. Yksinolorutiinit tulee tietysti ajankohtaiseksi ja olenkin kiinnittänyt taas enemmän huomiota mitä teen ennen lähtöä. Viime sunnuntaina Seela oli ekan kerran yksinyksin mun viedessä Mallan kanssa roskat ja samalla otin pientä treeniä. Kuulin möykän kun tultiin rappuun ja ryntäsin sisään vienon perkele-karjaisun kanssa. Noh, maanantaina hirveä kauhunhetki kun vaan Malla tulee ovella vastaan, Seela ei edes kutsuttaessa. Olin varma, että se löytyy kuolleena jostain. No mitä vielä, yksi kököttää mun tietokonepöydän alla piilossa, että "taasko sä tuut huutaen?".
Torstaina jätin sitten koirille puruluiden lisäksi yhden kongin, kun Malla ei puruluista oikein tykkää ja se on ollut ihan tulessa kun on saanut mun ollessa paikalla sen kanssa touhuta. Ehdin kakkoskerrokseen kun kauhea rähäkkä kuuluu. Kongi vielä heilui kun ehdin sisään vihaisena kun perseeseen ammuttu karhu ja koirat nököttää pöydän alla sen näköisinä, että ei todellakaan mitään oo tehty. Kongi lähti muutaman kirosanan saattelemana hyllyn päälle. Iltapäivällä ei tullut kumpikaan vastaan ovelle. Seelalla on tosiaan korvassa nyt sitten reikä, joka tuntuu olevan vähän kipeä edelleen, vaikka haava onkin siisti. Mutta siis, ei parane antaa kun noita kummastakin tylsiä rouhetikkuja, niin ei oo suurempaa intohimoa tai katkeruutta kaverin eväistäkään.
Tänään sitten toinen agikerta Seelalle jos vaan Aija pääsee meitä kuskaamaan. Ensi viikolla mulla alkaakin harjoittelu, joten vähän erilaiseen päivärytmiin siirrytään.
Noni, ei ollut meidän reissu. Seela jännittelee ihmisiä edelleen tosi paljon, ja sunnuntaina kun se oli reippaimmin mielin niin just ennen kehää sitä purtiin pyllystä, josta se on muutenkin ollut arka.
Lauantai:
Tuomari: Luis Pinto Teixeira, Portugali
Seela
"Quite good proportions, a little narrow head, good set of ears, normal front, good topline, normal angulation behind, moves well"
JUN-ERI, JUK3
Sunnuntai:
Tuomari: Barbara Muller, Sveitsi
Seela
"1 years old. Rather fine model. Should build up a lot of confidence. Smaller head, quite good expression. Well angulated. Moves well when settled. "
Ei hätää, ei olla palattu koiratanssin pariin. Tarkoitus oli mennä Killerille ja ottaa treenivideota. Videokamera hyytyi ensimmäisen kahden minuutin jälkeen, joten suurta iloa siitä ei ollut. Seelan alkuhömppäämistä saatiin kuitenkin yhden videon verran kasaan:
Mallan kanssa jätettiin nyt avoimen treenit tauolle ja nollailtiin päätä ei-niin-vakavasti. Jännä, miten ruutu, jota treenattiin yli vuosi sitten vähän enemmän, on edelleen muistissa, kesällä yhdestä treenistä Mallalle on myös jäänyt päähän merkin tarkoituskin.
Tehtiin jonkinverran seuraamista, ihan vaan hallintaharjoituksena kun kauempana irtijuossut dobberi olisi Mallan mielestä saanut painua helvettiin Mallan treenikentältä. Kuuliaisuudella kuitenkin seurasi, ja vaan käännöksessä kitisi kun ei saa mennä Pahaa rökittämään.
Malla oli huvittavalla tuulella, joten kokeiltiin sitten miltä ohjattu tuntuisi, ei kun kapuloita riviin ja koira niihin selin. Hauskaa oli ja pääasiassa halutusta suunnasta tuli kapulat ohjaajalle. Mallasta oli hauskaa yrittää jotain uutta. Koska pitää ahnehtia, niin otin noudon vielä merkin kanssa, ja järkyttävää, sekin onnistui.
Luoksetulon pysäytys oli ainut mitä oikeasti avosta treenattiin, ja SEIS pysäytti ötön kun seinään. Jee-jee ja hömpötihömpöti. Nyt on varmaan tuhottu kaikennäköisiä pohjia vähän kaikennäköisiin liikkeisiin, mutta väliäkös tolla. Ihan virkistävää tehdä välillä jotain, mistä kummallakaan ei ole kauheasti hajua.
"Erittäin hyvä tyyppi. Vuoden vanha ja vielä kovin pentumainen käytös. Hyvin narttumainen kaunisilmeinen pää. Seistessä köyristää lanne-osaa. Kokoon riittävä luusto. Litteät etukäpälät. Oikea karvan laatu ja väritys. Hyvä askelpituus. "
Kaikenkaikkiaan koe mittasi taas hyvin Mallan koulutustasoa tällä hetkellä. Ainoa oikea harmin paikka oli oikeastaan toi paikkamakuu, muut liikkeet nyt on sillä mallilla kun koe näytti muuten. Olin tosi iloinen varsinkin noudosta ja Mallan hyvästä, iloisesta vireestä läpi kokeen. Paljon ollaan menty eteenpäin. Koepaikalla Malla käyttäytyi normaalia lunkimmin, mitä nyt erään snautserineitosen kanssa ei oikein kemiat kohdanneet ja piti muutamia rumia sanoja vaihtaa ennen kehäänmenoa.
Katotaan mistä löydettäisi vielä koe johon mahduttas. Se ykkönen kun olis kiva...
Agilityn pariin palailtu juoksutauon jälkeen uusin hirmuisin suunnitelmin. Muurameen saatiin ulkopuolinen kouluttaja, jonka johdolla sitten ruvettiin vääntämään slalom-tekniikkaa.
Täytyy sanoa, että räkä-akka on ollut aikalailla tulessa viime aikoina - jopa niin, että hihatkin meinanneet palaa sen kanssa touhutessa, kun joutuu vähän itsekin vääntämään, että saadaan homma toimimaan. Tänään tehtiin toiset slalom-treenit ja vitsit, sitten kun toimii, niin sehän toimii niin per-ke-leen hyvin. Pienet kiksit taas.
Kääntöpuolella sitten Malla mm. törmäsi kaksi kertaa pää edellä siivekkeeseen kaahottaessaan menemään, että joku sellanen diesel-vaihe näille kohdille kun koira ei vielä osaa, mutta luulee osaavansa, olisi ihan jees.
Mulla on ollut kauheasti koulustressiä, joten ei ole tullut oikein treenattua tai päiviteltyä. Tässä nyt Seelasta kuitenkin syksyposeeraus:
Pyörähdettiin sateisenoloisena lauantaiaamuna Tampereen ryhmänäyttelyssä, kun Malla sinne oli ilmoitettu jo ennen valioitumista. Onneksi näyttelypaikalla oli kuivaa ja lämpöistäkin, kehät oli isot ja seura mukavaa.
Tuomari: Brankovic Zoran, Serbia
Malla
"Good size. Medium strong. Nice head. Good eyes and ears. Good top and bottom line. Good set tail. Well developed chest. Enough strong in action. (Excellent coat, colour, temperament and personality)."
VAL-ERI, VAK1, PN1, VSP
Nyt on jo toinen kerta, kun kehäsihteeri ei kirjoituta koko arvostelua lapulle, vaikka vieressä selvästi kuulee, mitä tuomari sanelee. Heinolan näyttelyssä sama. Olisi se kiva ne ainoat excellentin arvoiset piirteet Mallasta saada kirjoihin ja kansiin.
Malla lopetteli juoksun ja huomenna päästään taas agikentälle. Hirveä inspis olisi lähteä kisaamaankin, mutta jospa nyt treenaillaan ensin varsinkin niitä kontakteja ja keppejä, ja mennään vähän myöhemmin syksyllä.
Seelankin kanssa on reenailtu. Todistusaineistoa voi katsella täältä.
Jotenkin on mukamas niin kauheasti touhotusta päällä, että koko blogi ja kotisivut jääneet ihan liian vähälle huomiolle. Eipä me olla ihmeellisempiä sinänsä tehnyt, mutta Seelaa olen alkanut Oikeasti Treenaamaan. Tarkoittaen sitä, että saatuani leirillä satikutia Mariannelta siitä, etten ole koiralle mitään käskysanoja opettanut, päätin tehdä asialle jotain.
Seela on tosi ahne koira ja sen toiminta (kehon perustoimintoja, kuten hengitystä, myöten) lakkaa jos tulee ihanaa namia eteen. Noh, tätä ruvettiin sitten purkamaan naksuttelulla mikä "pakottaa" koiran toimimaan. Oikein kivasti on lähtenytkin menemään - kosketusalustalle mennään jo laittamalla molemmat etutassut läpyskän päälle, noutokapula nousee maasta, sivulletulot on Tarkkoja, koska se on Tärkeä Juttu Seelasta, maahanmeno onnistuu käskyllä (ja ilman, kun tarjoaa sitä niin paljon) ja paikallakin pysytään ihan kiltisti. Lisäksi temppukavalkaadista valkkasin meille kiepin (ja vastapäivään kaapin), koska se on usein koiralle mieluisa ja helppo opettaa. Seelan luoksetulot on tosi hyviä kentällä, ja hyviä ovat arjessakin, mutta kentällä tullaan Isoa Kovaa luokse. Mukavanoloinen toi on treenata, ja leikkii kentällä hyvin - ei kuitenkaan kestä sekapalkkausta vielä. Häiriöherkkyyttä en ole havainnut Seelassa oikeastaan missään vaiheessa.
Mallan kanssa ollaan nyt vähän aloiteltu treenejä avointa varten. Lähinnä luoksetulon pysäytystä eri tavoin, jäävien taaksekävelyä ja piilopaikkamakuita. Nouto ja kaukot meillä onkin kivalla mallilla (tällä hetkellä :D ). Katotaan jos vielä slan maan aikana päästäs kokeisiinkin. Malla on kanssa tuntunut taas tosi hyvältä treenata - intoa on ja tarkkuuttakin. Pitäisi jatkaa hyvin alkanutta tunnariharjoitteluakin, ja jospa rupeaisi oikeasti opettamaan sitä hyppyä avointa varten. Jos musta on alokasluokan hyppy typerä, niin ei se vedä mitään vertoja avoimen versiolle. Mä haluan voittajaluokkaan! (Tai jos rehellisiä ollaan niin en vielä kuitenkaan.)
Mallan kanssa on myös liidelty taas ja että pieni akka toimiikin kivasti treeneissä - nyt kun sen treeniohjaajan saisi siirrettyä kisaohjaajaksi niin hyvä tulisi. Otettiin nyt kontakteilla targetit käyttöön ja eron huomasi heti kun ylimääräinen epävarmuus koirasta hävisi saman tien. Eli ahneella paskanen loppu. :)
Nyt kun Malla aloitti juoksun, niin agitreeneihin ei ole sen kanssa asiaa. Olen nyt vienyt muiden koiria sitten ja ompa vaikeaa ohjata vierasta koiraa - Mallan kanssa on niin sellainen yhteinen sävel, että sitä on välittömästi ikävä. Vaan ehkä sitä oppii itsekin jotain. Ehkä. Seela on päässyt pariin otteeseen putkia juoksemaan ja voi kun se on nopea ja pätevä. :)
Eli kaikenkaikkiaan hyvää kuuluu, ja koirien kanssa on edelleen kiva oleskella ja elää. Ainut mikä tällä hetkellä ketuttaa on se, ettei ole rikasta ja komeaa miestä joka voisi palkata tänne siivoojan - mä en jaksaisi millään viettää vapaapäivää luutun varressa.
Huh, mikä päivä. Lähtö oli seitsemän maissa aamulla ja kotona oltiin vähäsen kymmenen jälkeen. Mukava päivä takana, ja esitettyä tuli taas jonkin verran koiria - vaan hauskaa oli.
Tuomarina toimi erittäin miellyttävästi koiria käsitellyt Jand De Gids Alankomaista
Seela
"Nice typical bitch, 9½ months old, already rather sterdy. Good head, eyes, eats and teeth. Nicely angulated. Good sterdy body. Good bone. Nice blue speckled coat and tail with brush. Moves very well."
JUN-ERI, JUK1, parhaan juniorin palkintoi
Malla
"4 years old red speckled. Nice head. Good eyes, ears and teeth. Well angulated. Rather round in ribs. Sterdy loin. Nice coat and tail. Moves very well - but wide in front and a little weak in back."
VAL-ERI
Eli meni aivan yli omien odotusteni, varsinkin iloinen olin Seelan menestyksestä vaikkei paras narttu kehässä käyty kun pyörähtämässä. Tuomari tuli mulle sanomaan että Seela on tosi hyvä, mutta tarttee hänen mielestään vähän aikaa ennen kuin se pääsee kisaamaan "isojen tyttöjen" kanssa.
Mallaa nauratti todellisuus valioluokassa - se pelleili koko päivän kun mikäkin tolvana ja juoksi ehkä kaksi metriä kehässä. Kuulemma ne kaksi metriä liikuttiin yli, muuten kehiteltiin karjakoiralle uusia askellajeja. "Hei äiti mun etujalat ei osu ilmaan" ja "hei äiti, katotaan miten kovaa pääset juoksemaan mun perässä" oli tämän päivän suosikit.
Ellin koirilla menikin sitten loistavasti, Mio toisti viime vuotisen menestyksensä Mion ollessa VSP ja Katla oli pn2 - eli Tiinan pysti palaa tänne kotiin kanssa.
